Taiteilija vai toimari?

Mulla on yllättävän vapautunut olo nyt, kun olen alkanut tuoda luovaa yrittäjyyttä esiin omalla tavallani. Kipuilin nimittäin aika kauan, ennen kuin uskalsin aloittaa.

Mulla oli olo, että mun pitäisi asettua yhteen muottiin. Että jos tunnistan itsessäni taiteilijan, luovan, herkän ja uteliaan tyypin, niin olisi jotenkin väärin puhua bisneksestä samassa lauseessa. Että liiketoiminnan sekoittaminen soppaan jotenkin vähentäisi mun taiteilijuuttani, antaisi musta ahneen kuvan ja en olisikaan romantisoitu kuva itsestäni.

Nyt jo vähän naureskelen ajatukselle. Miten niin taiteilijan täytyisi olla välinpitämätön markkinoinnin, asiakassegmenttien ja tulostavoitteiden suhteen? Elämä maksaa. Toki ymmärrän, että kaikkia bisnes ei nappaa, mutta se kuuluu vahvasti mun kiinnostuksen kohteisiin.

Erityisesti mua kiinnostaa, miten liiketoiminnasta voidaan tehdä kestävää, joustavaa, elämää ja taiteen tekemistä palvelevaa. Oman näköistä. ✨

Meissä on monta puolta. Mä haluan välillä osallistua intensiiviselle maalausretriiteille, vetää renttumaiset päiväkännit vieraassa kaupungissa, pyöritellä numeroita ja osallistua markkinointiluennolle.

Yrittäminen jos mikä on luovaa.

<3 Titta