Yrittäjyys – Aina ei jaksa

Mitä tehdä, jos huomaa olevansa väsyneempi kuin aikaisemmin?

Oon yrittänyt pyristellä menneestä reilun kuukauden messukaudesta irti. Jotenkin kuvittelin, että kaikki on hyvin ja energiaa riittää, olenhan vetänyt kovia työputkia ennenkin. Tosipuheissa käyn vieläkin ylikierroksilla, vaikka viime reissusta on aikaa nelisen viikkoa. Tekemiseen hukuttautuminen peittää hetkeksi sen, miltä oikeasti tuntuu. Valitettavasti ratkaisua se ei kuitenkaan tuo.

Jossain välissä huomasin, että ajatus ei kulje niin kuin yleensä ja olo on vähän kuin silmien edessä olisi harso. Tuntuu, että kaikki paukut menee duuniin keskittymiseen ja muusta elämästä ei saa otetta. Yhtäkkiä ei jaksaisikaan tehdä muuta kuin nukkua. Vapaa-ajalla ympärillä olevat ihmiset alkavat ärsyttää. Liikenteen melu ahdistaa. Edes yksin ei ole täysin mukava olla. Fiilis alkaa vakavoitua eikä nauru kulje yhtä helposti kuin hetki sitten. Hullua on se, että tiedän, että esimerkiksi säännöllinen, terveellinen syöminen ja vaikkapa ja liikunta jeesaavat. Mun on kuitenkin hankala edelleen, 32 vuoden iässä, sisäistää, kuinka tärkeä lepo on. Tai oikeastaan pitää sitä yllä jokapäiväisessä elämässä.

Mulle työ on tosi tärkeää ja koen olevani kova tekemään hommia. Haluan olla ahkera ja tehokas, mutta samaan aikaan luova ja vähän kapinallinen toimistoaikoja vastaan. Minähän olen yrittäjä, eivätkä yrittäjät perkele lepää! Saan projekteista paljon irti, mutta niiden päätyttyä olo on hämmentynyt. Kun on painanut reilun kuukauden antaen 110%, on hankala vain vaihtaa oikeasti vapaalle. Ei oikein tiedä, mitä sitten tekisi.

Original photo by @katrikalliophotography

Vaikka hommat on hoidettu kunnialla, mulle jää monesti riittämätön fiilis. Että pitäisi jaksaa vielä enemmän. Paremmin. Nopeammin. Asetan itselleni välillä järjettömiä tavoitteita ja jos ne eivät toteudu, mieliala lässähtää. Suoritan. Haluaisin niin kovasti olla se poikkeus, joka jaksaisi painaa eteenpäin ilman taukoja. Tunnustan, että kiltin tytön syndrooma koputtelee olkapäälle.

Olo on tyhjä. Tuota tyhjyyttä pitäisi osata hoitaa hallitusti. Optimaalista olisi käyttää aikaa siihen lepoon ja liikkumiseen. Sen sijaan huomaan istuvani after workilla tai valvovani liian myöhään huonoa leffaa katsoen. Univelka kasautuu pikkuhiljaa ja samalla aivot yrittävät pinnistellä uusiin suorituksiin. Turhaudun, kun tuhlaan aikaani roskaan. Ruokaa jaksan tehdä kerran viikossa ja pyykkiä pestä ehkä kaksi. Tuntuu, että kierrän kehää. Väsymyksen syy ei siis ole pelkästään työmäärässä, vaan vapaa-ajan valinnoissa ja arjen hallinnassa.

Monesti väsymys iskee syksyisin. En kuitenkaan laita tätä vuodenajan piikkiin, syksy on mahtavaa aikaa. Syksyisin vaan on enemmän töitä. Varmasti valon vähyys vaikuttaa, mutta enemmän koen nuutumisen johtuvan nilkuttavasta arjenhallinnasta. Olen huono pitämään yllä rutiineja. Ja niinhän se on – usein lepoa tukevat jutut ovat vähän tylsiä. Säännöllinen nukkuminen, säännöllinen syöminen, säännöllinen se ja se. Jotenkin aivot eivät suostu käsittämään, että levon eteen ei pidä ponnistella älyttömästi, vaan ihan pelkkä oleminen riittäisi.

Olen ajatellut, että pari vapaapäivää arjessa riittää oikein hyvin. Totuus on kuitenkin se, että harvoin nuo päivät oikeasti mitään vapaapäiviä on. Deadlinet lähestyvät, hoitelen pari-kolme juoksevaa asiaa ja luonnostelen messumainoksia vielä myöhään illalla. Tuntuu, että arki on lähtenyt keulimaan nopeampaa, kuin kerkeän juosta perässä. Olen kuullut, että aikatauluttaminen ja priorisointi auttavat. Hommien delegointi ja yhdessä tekeminen. Miksi se on niin hankala toteuttaa konkreettisesti?

Muistuttaminen

Arjenhallinta on jatkuvaa tosiasioiden tunnustamista..

Joni Jaakkola

Mä tarvitsen välillä muistutusta. Jotain, joka saa taas uskomaan siihen, että kaikki järjestyy. Että keinot kohentaa mielialaa ja lisätä hyvinvointia ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia. Ja että en ole ainoa, jolla arki välillä väsyttää.

Itselle podcastit toimivat hyvin. Kunhan muistan niitä kuunnella. Kuuntelin juuri Joni Jaakkolan Väkevä Elämä- podcastin ensimmäisiä jaksoja. Päällimmäisenä muistutuksena nostan tähän sen, että kukaan muu kuin minä itse ei priorisoi mun omaa hyvinvointia. Tällä hetkellä tärkeintä on jaksaminen. Yrittäjälle harvemmin on mahdollista työskennellä tasan 8 tuntia, nukkua samat kahdeksan ja tehdä jotain muuta loput kahdeksan tuntia. Tämä tarkoittaa, että ajankäyttöä on pakko suunnitella ja laittaa omat arvot sähköpostien edelle, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Se on ainoa keino jaksaa.

Kausittaiset vaihtelut työmäärässä ovat ihan ok. Niihin pitää kuitenkin reagoida. Kun on paljon töitä, on ihan fine jättää esimerkiksi kova kuntosalitreeni vähemmälle. Tämä on ollut minulle hankala käsittää, mutta jatkan opettelua. Olen aina ollut all-in- tyyppi. Kaikkeen tekemiseen pitäisi laittaa täydet paukut. Kun aloitin tatuoimisen, työskentelin ensimmäiset viisi vuotta koko ajan. Jos en konkreettisesti tatuoinut, niin vähintään suunnittelin kuvia tai muuten olin töissä kiinni. Vertaan vieläkin joskus itseäni noiden vuosien minään – jos kerran silloin jaksoin painaa, miksen muka nyt? Positiivista on se, että nyt ainakin yritän työskennellä fiksummin enkä enemmän.

Tapaan messuilla jatkuvasti kollegoita, joiden kalentereissa ei ole juurikaan vapaita. Elämä on lyöty lukkoon yli vuoden päähän. Toinen ryhmä on se, joka haluaa pitää jonon lyhyenä tai tietyn mittaisena, saaden jonkinlaista vipua oman elämän suunnitteluun. Tämä tarkoittaa jatkuvaa asiakaskashankintaa ja se aiheuttaa oman stressinsä. Tasapainoilu on hankalaa ja tatuoijana haluaisi toteuttaa kaikki maailman tatuoinnit. Samaan aikaan käydään messuilla ja mietitään keinoja kehittymiseen.

Luovaan työskentelyyn toimii samanlainen periaate kuin treenaamiseen: ilman palautumista ei kehity. Kalenteriin on pakko jättää säännöllisesti välipäiviä ydintekemisestä, jotta mieli saa levätä. Ensimmäisen viiden vuoden työmäärä oli käytävä läpi, jotta opin tatuoimisesta ja yrittämisestä, mutta tahti ei ole mahdollinen loppuelämää. Huomaan kuitenkin huijaavani itseäni painottamalla sanoja välipäiviä ydintekemisestä, sillä täytän vapaapäivän helposti muulla työhön liittyvällä kuin tatuoimisella. Eihän esimerkiksi valokuvaus ole ”ydintekemistä”, pitäisi riittää, että en vaan tatuoi. Eihän yrittäjä ole jouten. Tässäpä haaste loppuvuoteen: oikeat vapaapäivät ilman mitään työsuunnitelmia!

Hyvä huono some

Tiedätkö sen, kun päivän postauksen jälkeen alat väsyneenä hyppiä hästägistä tai kiinnostavasta profiilista toiseen, välillä googlaat lisätietoa, lähetät linkkejä eteenpäin ja yhtäkkiä huomaat, että aikaa on mennyt yli tunti? Jep, that’s me! Sosiaalinen media ei, jännä kyllä, aiheuta minulle ulkonäköpaineita, mutta aktiivisuuspaineita kyllä. Toki ymmärrän, ettei yhden ihmisen tarvi tai edes pidä osata, haluta tai ehtiä tehdä kaikkea. Haluaisin vaan oppia niin paljon ja laajasti, että en välillä pysy itse ideoiden perässä. Välillä ahdistun, kun tajuan, ettei aika riitä oppimaan kaikkea mahdollista maailmasta.

Onneksi meistä jokainen voi valita, mitä somessa seuraa ja kuinka paljon. On siistiä inspiroitua ja saada motivaatiota. Oman jaksamisen kannalta kuitenkin huomaan, että ruutuajan suhteen toimii jälleen ”parempi fiksummin kuin enemmän”. Vaikka väsyneenä omat vitsit kuulostavatkin hauskemmilta kuin normaalisti, on ehkä parempi hyväksyä asia ja jättää pitkät sometukset tuonnemmaksi.

Somen voiman voi myös valjastaa avuksi. Jaksaminen ja hyvinvointi puhuttaa yrittäjiä laajasti toimialarajojen yli. Esimerkiksi Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joissa keskitytään yrittämiseen liittyviin vaikeuksiin ja annetaan vinkkejä jaksamiseen. Hyvinvointiin liittyviä sivustoja on paljon. Kannattaa kuitenkin tutustua niihin ennen kuin kunnolla väsyttää, sillä ennaltaehkäisy on paljon helpompaa kuin itsensä nostaminen ojanpohjalta.

Jos tiedän, miten homma pitää hoitaa, miksi sitten olen väsynyt?

Välillä asiat lipsuvat. Jaksamiseen vaikuttaa useampi kuin yksi asia. Väsyneenä ei aina jaksa tehdä terveellistä ruokaa, kyllä Wolt hoitaa. Epäterveellinen ruoka väsyttää lisää. Väsyneenä hakeutuu helpon ja nopean mielihyvän pariin, joka ei kuitenkaan pitkäjänteisesti ole pysyvää. Pieni nousuhumala tuuppaa ajatukset tuonnemmaksi, mutta jo muutama alkoholiannos vaikuttaa uneen.

Välillä taas tapahtuu asioita, mihin ei ollut varautunut. Deadlinen tiukentuminen esimerkiksi yllättävän tapahtuman takia asettaa lisäpaineita. Hyviin juttuihin haluaa mukaan ja niihin kannattaakin tarttua. Ihminen ei kuitenkaan ole kone ja vaikka kuinka haluaisi painaa eteenpäin, silloin tällöin täytyy pysähtyä. On käytävä läpi pari Netflix-päivää ja take-away dinneriä ennen kuin jaksaa edes ajatella nousemista. Ystäväni sanoin ”Välillä vaan pitää nukkua”.

Mitä teen asialle?

Säännöllisin väliajoin tunnen tarvetta riuhtaista itseni ulos kehästä, mihin olen itseni ohjannut. Omia valintojahan nämä ovat olleet ja kuten aikaisemmin mainitsin, kukaan muu kuin minä ei sitä minulle tee. Kun kotonakaan ei ole hyvä olla, on muutettava jotain. Tajuan, että on vietettävä enemmän omaa aikaa ja otettava itse vastuu omasta jaksamisesta.

Kokosin pienen listan asioista, joihin kiinnitän huomiota nyt enemmän.

  • Nukun enemmän
  • Syön paremmin
  • Liikun enemmän
  • Suunnittelen työrytmini järkevämmin
  • Luen enemmän
  • Teen asioita, joista nautin

Tiedän, että työtahti ei jatku samanlaisena pitkään. Torstaina lähdetään vuoden viimeiselle messureissulle Brysseliin. Uskon, että reissusta tulee huippu ja tieto siitä, että sen jälkeen ei ole hetkeen tulossa työmatkoja, on vapauttava. Ja ihan pian on joulu. Helpottaa, kun on joitain, mitä odottaa. Jo tämän tekstin kirjoittaminen saa olon tuntumaan kevyemmältä. Kannattaa siis avautua joko kaverille tai kynälle. Loppuvuoden aion keskittyä positiivisiin juttuihin, lisään kalenteriin itselle mukavia juttuja ja näen kavereita enemmän.

Arjen totuuksia/Majava Baari Tampere

Mitä sinä olet valmis tekemään, että olisit pirteämpi? Kommentoi oma vinkkisi!