4 tatuointimessut 5 viikossa 3 eri maassa

Tiukka aikataulu, lentokenttiä ja junia, laihaa kahvia, valtavasti hälinää ja univelkaa. Monelle matkustaminen on osa työn kuvaa. Miten yhdistää työreissut normaaliin arkeen? Miten pysyä luovana ja skarppina? Ja ennen kaikkea, miten pysyä järjissään?

Kirjoitan tätä postausta kotona. Kello on jo puoli kolme päivällä, mutta olen vielä yövaatteissa. Sain vihdoin nukuttua univelkaani vähemmäksi ja juon paraikaa kolmatta kuppia kahvia. Suunnittelin kirjoittavani tatuointitapahtumista ja työmatkustuksestani jo reissun päällä, mutta en saanut puristettua sitä itsestäni ulos. Nyt, asunnon siivoamisen, pyykkirumban ja vuorokauden levon jälkeen uskon vihdoin pystyväni tähän. 🙂

Syksy on mulle vuoden kiireisintä aikaa. Tatuointeja halutaan enemmän kuin kesällä ja lomalla latautunut energia purkautuu uusiin projekteihin. Syksy on myös tatuointimessujen aikaa. Viimeisen viiden viikon aikana olen osallistunut neljään tatuointitapahtumaan kolmessa eri maassa: Jyväskylä, Hämeenlinna, Lontoo ja Mons. Samaan aikaan olen tehnyt tatuointeja Tampereella, toki hieman vähemmän kuin yleensä. Olen hoitanut arkisia asioita. Ehdin jossain välissä osallistua tutkintoni lähiopetuspäivään ja suunnitella verkkokaupan kehittämistä eteenpäin. Lisäksi toissa päivänä oli valokuvaprojektini Rock’n’Tits:n uuden valokuvanäyttelyn avajaiset. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei väsyttäisi.

Minä Lontoossa. Kuva @beva_tattoo

Miksi sitten matkustan?

Jos arki on jo valmiiksi kiireistä, mikä järki on edes matkustaa? Miksi lisätä työtaakkaa tieten tahtoen?

Matkustaessa pääsen askeleen kauemmas jokapäiväisistä tehtävistä, paikoista ja ihmisistä. Rakastan arkeani, mutta silloin tällöin tekee hyvää astua kuplan ulkopuolelle. Aivot saavat tilaa ajatella eri tavalla, kun huomio ei ole pesemättömissä tiskeissä. Kaukaa näkee paremmin kokonaiskuvan. Toisaalta taas koen, että suoriudun monesta asiasta paremmin pienen paineen alla. Kun riuhtaisen itseni pois hetkeksi tutusta ympäristöstä, saan uusia, yllättäviäkin ideoita.

Matkustaessa on paljon odottelua ja ”tyhjää aikaa”. Osa ajasta menee luonnollisesti töiden parissa, mutta matkalla ehtii miettiä myös muuta. Varsinkin yksin reissatessa pohdin töiden lisäksi omaa elämää. Missä haluan olla viiden vuoden päästä? Onko tällä hetkellä kaikki ok? Mitä voisin muuttaa? Jostain syystä juna on lempipaikka ideoiden pallottelulle. Matkalla oleminen on vähän kuin ei olisi missään. Ei ole enää kotona, mutta ei vielä perilläkään ja ajatus kulkee eri aalloilla.

Matkustaessa oppii uutta. En tarkoita pelkästään työhön sidottuja asioita, vaan laajemmin. Saatan reissussa kiinnittää ensimmäistä kertaa huomiota vaikkapa tietyn valuutan kurssiin tai jonkun maan historiaan, opin mahdollisesti muutaman lauseen paikallista kieltä ja löydän uusia ruokia. Se, että on utelias ja valmis oppimaan uusia tapoja ja asioita auttaa ymmärtämään myös itseä ja omaa ympäristöä. Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa olla ja elää. Se antaa minulle vapauden tunteen olla oma itseni.

Messuilla työskentelypaikat määrittelee pitkälti tapahtuman järjestäjä ja usein vierustoverit ovat ennalta tuntemattomia. Esimerkiksi isommilla messuilla naapuripöydässä voi työskennellä tatuoijia mistä päin maailmaa tahansa. Keskustelu venäläisen tai espanjalaisen kollegan kanssa tuo varmasti erilaisia näkökulmia tatuoimiseen ja taiteeseen laajemmin ja työskentely eri artistien kanssa antaa paljon myös omaan tekemiseen. Samalla se muistuttaa, kuinka lähtökohdat alalla työskentelyyn ja vaikkapa ennakkoluulot tatuointeja kohtaan eroavat eri puolilla palloa.

Ah, inspiroituminen.

Uusien paikkojen näkeminen ja ihmisten tapaaminen heijastuu väistämättä omaan elämään. Messuilla muiden artistien työskentelyn seuraaminen on hypnoottista. Ihailen usein hyvin järjestettyjä messupöytiä, ystävällistä ja ammattimaista otetta ja taidokkaita printtejä. Tatuointimessuilla jokainen haluaa tuoda omaa parastaan esiin. Messuilla on usein myös esillä eri artistien taidetta. Erilaisten tyylien ja yllättävien ratkaisujen bongaaminen on antoisaa.

Inspiroidun kiertelemällä kaupunkia ja vain katselemalla ympärilleni. Lontoon reissulla saimme mahdutettua aikatauluun vierailun Kansallisgalleriassa. Tajusin kuinka vähän kotona tulee käytyä näyttelyissä tai museoissa! Neljä tuntia oli lyhyt aika hengittää sisään osaamista satojen vuosien ajalta. Nähtävää oli niin paljon! Kierrellessä Monetit, Michelangelot ja Caravaggiot lupasin itselleni ottaa tällaiseen enemmän aikaa.

Lontoo

Osaamista voi kehittää erilaisilla seminaareilla ja työpajoilla. Lontoon messuille olin varannut etukäteen kuvataitelija Chris Guestin neljän tunnin öljymaalaus -workshopin. Mielen päällä oli ollut niin paljon työasioita ja muuta muistettavaa, että melkein unohdin siveltimet kotiin! Workshop oli rento, pienessä ryhmässä tapahtuva maalaustuokio, jossa oli avoin ja positiivinen fiilis. Kysymyksiä sai esittää koko ajan ja herra Guestin tapa selittää asioita sai vaikealta tuntuneet asiat selkeiksi. Sain järjettömästi uutta ajateltavaa ja innostuin kokonaan uudella tavalla maalaamisesta.

Chris Guestin workshop. Näin pitkälle pääsin!

Minulla on aina mukana jonkinlainen muistiinpanoväline. Oli se kynä ja paperi tai vaikka puhelimen muistio, suosittelen lämpimästi kirjoittamaan ideat ja fiilikset heti ylös, kun niitä tulee. Sillä ei ole mitään väliä, kuinka isoja tai pieniä ajatuksia sinne kirjoittaa, kunhan tekee niin. Osasta ei koskaan tule mitään ja osa voi johtaa isoihinkin muutoksiin. Käyn asiat läpi kotona reissun jälkeen ja se tavallaan päättää matkan.

Miten tiukasta reissukaudesta selviää?

Kuten mainitsin, muu elämä ei seisahdu, vaikka matkoja olisikin tiedossa. Tatuointiliike pyörii ja juoksevia asioita pitää hoitaa. Tärkeää on kuitenkin ennakoida, jotta paketti pysyy kasassa.

Matkustamiseen tottuu

Olen matkustanut paljon ja uskon, että se helpottaa messureissuja. Olen kotoisin Sallasta, opiskellut Lahdessa sekä työskennellyt ja asunut ympäri Suomea ja maailmaa. Kotiin on siis aina ollut suht pitkä matka. Odottamiseen, laukkujen raahaamiseen ja lippujen ostoon tottuu eikä aikataulusta oikein enää edes osaa stressata liikaa. Turvatarkastukset, kerrospukeutuminen ja passin paikka laukussa tuntuvat tutuilta ja Netflixissä on aina offline-tilaan ladattuja sarjoja.

Käytännön ennakointi

Pyrin lukitsemaan messureissut mahdollisimman aikaisin. Koska työni perustuu ajanvaraukselle, on pakko malttaa jättää aikaa kalenteriin myös työmatkoille. Messupäivien lisäksi on muistettava ottaa aikaa myös paikasta toiseen siirtymiselle sekä lepopäiville. Lentojen ja majoituksen varaaminen jää minulla kieltämättä usein liian myöhäiseksi, mutta ajoissa tehdyt varaukset helpottavat stressiä ja säästävät rahaa.

Olen yrittänyt parantaa omaa valmistautumista matkoille vuosi vuodelta enemmän. Hyvä matkalaukku pelastaa paljon. Tykkään siitä, että tavaroille on omat paikkansa. Matkoille on olemassa oma, aina valmiina oleva kylpyhuonepussukka. Samoin tatuointivälineille on systeeminsä. Kun pakkaamisen on suunnitellut kerran hyvin, siihen ei mene turhaa energiaa. Mielestäni olen oikein napakka pakkaaja, mutta kuulen samalla korvissani erään kollegan kuittailun tavaran määrästä messuilla 🙂

Valmistautumiseen kuuluu pakkaamisen organisoinnin lisäksi kodin siivoaminen ennen reissuun lähtöä. Jääkaappiin tai pakastimeen kannattaa hakea helposti valmistettavaa ruokaa. Kotiin on paljon mukavampi palata, kun ei tarvitse ensimmäisenä alkaa imuroida tai kokata. Tunnustan, että aina näin ei tapahdu. Olisinpa tajunnut ottaa valokuvan viime reissulta palatessani, kun makuuhuoneessa oli edellisen matkan laukku vielä puoliksi purkamatta ja en ollut tiskannut ihan jokaista kahvikuppia! Noh, aina on varaa parantaa 🙂

Yksin ei jaksa

Reissujen määrää ja ajankohtaa miettiessä pitää ajatella myös omia resursseja. Paljonko oikeasti ehtii ja jaksaa tehdä? Mitä muuta elämässä tapahtuu samaan aikaan ja paljoonko voi itse vaikuttaa? Vaikka nyt messuja oli erittäin kireällä aikataululla, tiesin, ettei tahti jatku koko vuotta. Olen aikaisemmin työskennellyt mm. matkailualalla sesonkitöissä ja jollain kierolla tavalla nautin projektiluontoisista, tiukoista työkausista. Tunnen oikein eläväni, kun saan puristaa itsestäni enemmän kuin muulloin. Kunhan vastapainoksi tulee lepokausi.

Viimeisen reilun kuukauden aikana ympäristön tuki on noussut välttämättömäksi. Rehellisesti sanottuna en pystyisi tähän kaikkeen yksin. On supertärkeää kertoa läheisille ennakkoon, kun edessä on normaalia kovempi kausi. Että ei välttämättä kerkeä kahvittelemaan tai leffaan. Mulla on ihana lähipiiri, joka ymmärtää, jos minusta ei hetkeen kuulu, mutta on valmis juttelemaan, kun tarvii. Välillä menee hieman lujaa kaikenlaisten prokkisten parissa, mutta läheiset ovat myös niitä, jotka tarvittaessa palauttavat maan pinnalle ja muistuttavat, että pitää myös levätä.

Meillä on mahtava työporukka, joka tukee toisiaan ylä- ja alamäessä ja monet messut tehdään yhdessä. Reissukaverina voi olla myös kollega toisesta liikkeestä. Porukassa tekeminen on aina antoisampaa kuin yksin. Vaikka matkustaisinkin soolona, on tapahtumissa usein tuttuja kasvoja, joiden kanssa jakaa reissu.

Kahvilla Aulangon tatuointimessuilla w/@anicorvus

Muutaman vuoden kiertämisen jälkeen tatuointitapahtumissa on luonnollisesti myös paljon tuttuja. Moni tatuoija kiertää useampia messuja ja matkalla tutustuu hyvin toisiin. Itse pidän tuosta yhteenkuuluvaisuuden tunteesta. Moikataan, vaihdetaan kuulumisia ja tehdään yhdessä. Harvemmin työn ulkopuolella ehtii näkemään, joten messuilla on mukava myös hengailla päivän päätteeksi.

Mitä vain voi tapahtua

Matkoilla voi sattua kaikenlaista odottamatonta. Lennot voivat myöhästyä, hotellivaraus peruuntua tai unohdat pakata työvalon mukaan. Epäjärjestyksen ja stressin sietäminen ovat välttämättömiä, jotta matkasta voi nauttia. Vaikka kuinka valmistautuu etukäteen, vastaan voi tulla yllätyksiä, mihin ei vain yksinkertaisesti voi itse vaikuttaa. Vuosien saatossa olen oppinut etsimään tilanteista hyvää sen sijaan, että vaipuisin vellomaan epäonnistumisissa. Asioilla on tapana järjestyä. Ja toisaalta, kuka tietää, mitä siistiä voi vahingossa tapahtua!

Avain stressin vähentämiseen reissuilla on avoin mieli. Hyväksyn, etten ole koko ajan kontrollissa. Suunnitelmat ja aikataulut saattavat muuttua. Joskus messuilla tulee peruutuksia, joskus voi tulla itse kipeäksi tai mitä tahansa muuta. So what? Matkoilta jää aina myös jotain hyvää.

Itsestä huolehtiminen

Innostun tosi helposti uusista asioista ja reissuista ja usein lepo ja ravinto jäävät paitsioon. On ollut pakko opetella sanomaan ei myöhään jatkuville kuulumistenvaihdoille, vaikka uusia ja vanhoja tuttuja on mukava nähdä. Tänä vuonna olen tehnyt tietoisesti puolet reissuista nollatoleranssilla alkoholin suhteen. Unen laatu on huomattavasti parempaa silloin.

Tatuointitapahtumissa tatuoijalle ei jää montaa tuntia ylimääräistä matkustamisen, valmistelujen ja tatuoimisen jälkeen. Päivät venyvät myöhään ja usein ravintolat ovat kiinni, kun messuilta pääsee pois. Nykyään pyrin ennalta etsimään ruokapaikan, mutta joskus aikataulu venyy ja asialle ei voi mitään. Myös tapahtumien panostus ruokaan on vuosi vuodelta parantunut.

Iltapalatunnustus Jyväskylän Road To Ink -messujen aikana. Tämä pikaruokaveto oli tavallaan oma moka, sillä olisihan kaupungilla ollut ravintoloita avoinna! Suoraan sanottuna minulla oli kiire lämmittämään saunaa hotellihuoneeseen, joten ajattelin, että menköön! 🙂

Liian monesti viikonlopun pääruoka on hotellin aamiainen ja lounas/päivällinen/iltapala koostuu sämpylästä. Luoja, että välillä on ikävä tuoreita kasviksia! Samaan voileipäratkaisuun sortuu usein myös lentokentillä ja illalla huomaa, että ei ole syönyt oikeaa ruokaa koko päivänä. Olen joskus kantanut mukana välipalapatukoita ja pähkinöitä Suomesta asti kaiken varalta. Jos messuilla ei saa syötyä kunnolla, pitää terveelliseen ruokaan kiinnittää huomiota vielä enemmän kotona. Vinkit käteviin välipaloihin ovat muuten tervetulleita!

Työskentelyasennot ovat usein epäergonomisia ja kroppa joutuu jatkuvasta istumisesta koville. Toki istun työssäni muutenkin, mutta isoimpana erona messutyöskentelyn ja kotistudion välillä on tuolit. Omalla liikkeellä on säädettävät istuimet. Tämän vuoksi liikkuminen on pakollista ja pienikin kehonhuolto tekee ihmeitä. Myös ihmispaljous ja häly vievät voimia, joten oman ajan ottaminen reissuilla on muistettava. Hetki hiljaisuudessa, pieni hölkkalenkki tai venyttely hotellihuoneessa tekevät minusta myös mukavamman reissukaverin. 🙂

Aamulenkki Lontoossa w/@joel_honkala

Muista, miksi matkustat!

Käytännön asioiden ennakointi helpottaa konkreettista matkustamista ja vähentää häiriötekijöitä. Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se, että ymmärtää, miksi matkustaa. Tämän lisäksi reissun jälkeen on hyvä tehdä oma pieni yhteenveto siitä, miten matka meni ja mitä jäi käteen. Varsinkin työreissuilla on etukäteen tavoitteita ja kannattaa miettiä, miten ne toteutuivat. Mitä voisi parantaa? Mitä tuoda omaan arkeen? Tätä voi kokeilla aivan hyvin myös lomareissun jälkeen.

Minulle matkustaminen on henkireikä. Saan siitä niin paljon positiivista irti, että en halua ajatella elämää ilman sitä. Kun tekee sitä, mistä nauttii, ei haittaa, vaikka välillä vähän väsyttäisi.

Matkustatko sinä paljon? Jätä reissuvinkkisi kommentteihin!

Aikaa seuraavaan reissuun kolme 3 viikkoa 4 päivää 🙂